Vibrations

“Kaikki elämässä koostuu värähtelystä” Einstein totesi, väite jonka hän vahvisti  kvanttifysiikalla. Jos kaikki on värähtelyä, myös tunteet ja sielut, se tarkoittaa sitä, että värähtelyt voivat olla joko harmoniassa suhteessa toisiinsa tai hetkellisesti riitasointuina jotka aiheuttavat kitkaa. Jos kaikki on värähtelyä, ei värähtelyä olisi yhtä kuin ei-olemassaoloa. Jos sielut ja tunteet ovat värähtelyä, miltä ne kuulostavat? Tässä teoksessa tutkin erilaisia tunteita ja värähtelytaajuuksia.

Eri osien nimet perustuvat erilaisiin tunteisiin ja mielialoihin. Ensimmäinen osa “Leikkisyys” on niin kuin nimi sanoo iloinen ja leikkisä osa joka koko ajan liikkuu, kaikkiin suuntiin. Toinen osa “Apatia” on matala värähtely, joka hädin tuskin värähtelee ylipäätään. Apatiassa on vaikeaa olla, on vaikeata “värähdellä” täydellä potentiaalilla tai ylipäätään millään taajuudella. Eli toisin sanoin ollaan lähellä ei-olemassaoloa. Kolmas osa “Pelko ja viha” kuvastaa tunteiden kohoamista pelosta ahdistuksen ja katkeruuden kautta vihaan ja suuttumukseen.. Myös peiteltyä vihamielisyyttä on kuvattu tässä osassa ironisten musiikkiosuuksien kautta. Teoksen viimeinen osa “Olemassaolon tyyneys” on matka itsensä uudelleenrakentamisesta parhaaseen mahdolliseen soivaan ja konsonoivaan versioon itsestään. Mahdollisen hyvän olotilan löytäminen tapahtuu usein heilurimaisin liikkein, ääripäästä toiseen, niin kuin monet asiat elämässä.

Olen triossa “Värähtelyjä” tutkinut eri mahdollisuuksia mitä konsonoiva ja dissonoiva värähtely tuovat mukanaan. Olen myöskin käyttänyt morsekoodia ja yläsävelsarjoja. Olen tutkinut olemassaolon ääriviivoja musiikillisesti.

Teos on Rosetta Ensemblen tilausteos ja se kantaesitetään Vantaa BRQ musiikkifestivaalilla 10.8.2023.

“Allt i livet består av vibrationer” sade Einstein vilket han påvisade genom kvantfysiken. Om allt är vibrationer, även känslor och själar, betyder det att dessa vibrationer kan vara i harmoni med varandra och förstärka varandra, eller vid tillfällen vara i dissonans och skapa friktion. Om allting är vibration, då är ingen vibration lika med ingen existens. Ifall själar och emotioner är vibrationer, hur låter de? I detta verk utforskar jag olika frekvenser av vibrationer och emotioner.

De olika delarna är namngivna efter olika känslor och sinnesstämningar. Den första satsen “Leksamhet” är precis som namnet säger munter och leksam, och rör på sig ständigt åt alla håll. Den andra satsen “Apati” är en låg vibration, som knappt vibrerar överhuvudtaget. Då man är apatisk har man svårt att vara, man har svårt att “vibrera” vid sin fulla potential eller vibrera överhuvudtaget, det vill säga man är nära att inte existera överhuvudtaget. Den tredje satsen “Rädsla och vrede” återger ett emotionellt uppsving från fasa via ångest och förbittring till hat och vrede. Även förtäckt fientlighet beskrivs i denna sats med ironi. Den sista satsen “Lugnet av att vara” handlar om att bygga upp sig själv till den mest konsonanta frekvens som är möjlig.. Att hitta ett sätt eller ställe att vara på där man mår bra med sig själv, handlar om att pendla fram och tillbaka, som så mycket annat i livet. 

Jag har i trion “Vibrationer” utforskat de olika möjligheterna av vibrationer i konsonans och dissonans med varandra. Jag har även använt mig av morsealfabetet och övertoner. Jag har sökt gränserna för varandet på ett musikaliskt plan.

Verket är ett beställningsverk för Rosetta Ensemblen och uruppförs 10.8.2023 på barockmusik-festivalen Vantaa BRQ i Finland.

Kahden lykkäyksen jälkeen kantaesityksensä sai vihdoin Rosetta Ensemblen säveltäjä Cecilia Damströmiltä tilaama “Värähtelyjä, jossa Damström vertaa fyysisen maailman värähtelyjä tunnetilhoihin. Teoksen neljässä osassa Damström keskittyy eri karaktereihin: Leikkisyys on kokosävelissä aiheissaan ulospäin suuntautunut osa, sitä seuraa Apatia sen sijaan täysin vastakohatinen: suhinoita, hengitysääniä, pieniä glissandoja, joissa kaikissa on mahdollisimman pieni liikemäärä. Niiden keskeltä ilmaantuvat urkujen klusterit tekevät vahvan vaikutuksen.

 

Pelko ja viha -osaa kannattelevat toistuvat morse-aakkosiin perustuvat rytmit, jotka tavaavat ahdistukseen liittyviä sanoja. Teoksen päättävä “Olemassaolon tyyneys kelluu kuin ajantajun kadottaneena soinneissa, jotka syntyvät urkurin vaihdellessa asteittain eri äänikertoja.

 

Kokonaisuutena teoksen musiikki kuvittaa aihettaan tehokkaasti ja on siksi hyvin sanamukaista ohjelmamusiikkia – toimivia karakterikappaleita, jotka yhdessä muodostavat tasapainoisen ja tunnelmiltaan vaihtelevan sarjan.

Samuli Tiikkaja – Helsingin Sanomat 12.8.2023