MINNA – PIANO QUINTET NO. 1 | Cecilia Damström

Minna – Pictures from the life of Minna Canth 2017 (piano quintet) Op.53 (24 min)

I. Alku (Beginning)
II. Pysähdys (Pause)
III. Tahto (Volition)
IV. Muisto (Memory)

Program note

My first piano quintet “Minna” is also the first quintet out of a trilogy consisting of three large form works with the theme “Woman’s Destiny”. The trilogy is a commission by the Kokonainen Festival and the upcoming works will be premiered on the festivals of 2018 and 2019.

The first quintet “Minna – Pictures from the life of Minna Canth” will gets its world premiere this year on the 20th of August at the Kokonainen Festival. It will be played by the incredible musicians Linda Suolahti, Anna Husgafvel, Mari Viluksela, Sara Viluksela and Tiina Karakorpi. As the name says, it is a selection of images from the turbulent and fascinating life of the first famous Finnish feminist Minna Canth (1844-1897).

The first movement “Alku” (“Beginning”) is about Minna Canth’s happy youth – she was a very bright girl full of life. Her father wanted her to get the best education he could afford, and she was one of the first women to begin her studies at Jyväskylä Teachers Seminary, which was the first school in Finland to offer higher education for women. “I could once again dedicate myself to intellectual occupations and did so with great pleasure and joy. It was as though I had begun to live again.” She however interrupted her studies and married her former teacher Johan Ferdinand Canth. Within the next fourteen years she bore seven children while helping the poor, and working as a journalist.

The second movement “Pysähdys” (“Pause”) is about the despair I can imagine Minna felt, when her husband died in 1889 while she was pregnant with their seventh child. She was exhausted both physically and mentally. After the birth of her seventh child she was very depressed and wrote in her memoir “— — an awful force tried to overwin me to kill my youngest child”.

The third movement “Tahto” (“Volition”) is about the inner thrive of Minna. “My biggest joy and sweetest pleasure is writing. I can’t imagine how I could live anymore, if I wouldn’t be allowed to write” Minna wrote in a letter in 1883. Tirelessly she wrote both articles and theatre plays during the whole of her life. She was always a very idealistic woman who fought for the rights of the poor, sick and those in need. She worked for laws to regulate alcohol consumption, and for laws that would permit women to own property even after having got married. She questioned the idea that poor people were poor due to God’s will, and instead she implied peoples’ obligation to help the ones in need. She was also a very well read woman who kept herself very well informed about the literature of her time. She writes in one letter “What a great war hero I would have been, had I been born a man in a time of war!”. Due to her fighting spirit and her critical texts, she also managed to get many enemies. But her impact on society was probably greater than that of any other woman at any time in Finland. She is the only woman who has an own flag day in Finland – March 19th, the day of equality.

Minna Canth died due to heart failure on the 12th of May 1897 and the word about her death spread fast around Finland. Her funeral was held three days later and was so well attended that the whole cemetery outside the church was filled with people. The last movement “Muisto” (“Memory”) describes the void she had left in society through her death, but also how she has been the beginning of a new society where people have more equal opportunities. The women’s right activist Lucina Hagman, whom Minna much appreciated, writes about her friend Minna: “You, you taught us to feel humanity, taught us to look for humanity and to find it even there, where the world didn’t want to see it nor recognise it existed. This inexhaustible love is the greatest gift you could give your people; you fulfilled by your acts the greatest eternal command; love one another.”

Suomeksi

Ensimmäinen pianokvintettoni “Minna” on samalla ensimmäinen osa kolmen suurimuotoisen teoksen trilogiasta, joka yhdessä muodostaa kokonaisuuden teemalla “Naisen kohtalo”. Trilogia on Kokonainen Festivaalin tilaus ja teoksen kaksi seuraavaa osaa kantaesitetään vuosien 2018 ja 2019 festivaaleilla.

“Minna – Kuvia Minna Canthin elämästä” on nimensä mukaisesti valikoima kuvia Suomen ensimmäisen tunnetun feministin Minna Canthin (1844-1897) levottomasta elämästä.

Ensimmäinen osa “Alku” kuvastaa Minna Canthin onnellista nuoruutta. Erittäin lahjakas ja älykäs nuori nainen on täynnä elämää. Minnan isä halusi tarjota tyttärelleen parhaimman koulutuksen, jonka pystyi ja Minna olikin yksi ensimmäisiä naisia, jotka aloittivat opintonsa vuonna 1863 Jyväskylän Seminaarissa. “Sain taaskin antautua älylliseen askarteluun ja tein sen ilolla ja riemulla. Oli kuin olisin uudelleen alkanut elää.” Hän kuitenkin keskeytti opintonsa mennäkseen naimisiin opettajansa Johan Ferdinand Canthin kanssa. Seuraavan 14 vuoden aikana hän synnytti seitsemän lasta, harjoitti hyväntekeväisyyttä köyhien keskuudessa sekä kirjoitti yhteiskunnallisia kannanottoja useisiin eri sanomalehtiin.

Vuonna 1889 Minna odotti seitsemättä lastaan kun hänen aviomiehensä kuoli. Teoksen toinen osa “Pysähdys” heijastelee ajatuksiani tästä tuskasta, jota uskon Minnan joutuneen kokemaan. Minna itse muisteli tätä miehen kuoleman ja lapsen syntymän paikkeilla ollutta aikaa kirjoittamalla päiväkirjaansa: “— — ihmeellinen voima väkisin tahtoi saada minut ottamaan nuorimman lapseni hengiltä.”

Kolmas osa “Tahto” juontaa Minnan sisäisestä voimasta ja tahdosta. “Suurin iloni, oikein mitä suloisin nautintoni on tuo kirjoittaminen. En ymmärrä kuinka enää voisin elää, ellen sitä saisi tehdä” kirjoitti Minna kirjeessä vuonna 1883. Uupumatta hän kirjoitti sekä artikkeleita ja teatterinäytelmiä koko elämänsä. Hän taisteli koko elämänsä köyhien, sairaiden ja avun tarpeessa olevien puolesta. Hän kyseenalaisti ajatusta, että köyhät ihmiset olivat köyhiä Jumalan tahdon takia ja sen sijaan korosti ihmisten velvollisuutta auttaa toinen toisiaan. Hän kirjoittikin eräässä kirjeessä vuonna 1884 “Kuinka hyvä sotasankari minusta olisi tullutkaan, jos olisin ollut mies ja elänyt sotaisena aikana”. Canth on 2017 edelleen ainoa nainen, jolla on oma liputuspäivä Suomessa.

Minna Canth kuoli sydänkohtaukseen toukokuun 12. päivä 1897 ja tieto levisi nopeasti ympäri Suomea. Hautajaiset järjestettiin kolme päivää kuoleman jälkeen ja lehtitietojen mukaan koko hautausmaa oli väkeä täynnä. Viimeinen osa “Muisto” kuvastaa sitä aukkoa mitä Minna jätti yhteiskuntaan kuoltuaan, kuten myös miten hänen työnsä on luonut alun uudelle tasa-arvoisemmalle yhteiskunnalle. Minnan ihailema naisasianainen Lucina Hagman kiteytti muistolauseessa ystävänsä merkityksen: “Sinä, sinä opetit meitä tuntemaan ihmisyyden, opetit meitä etsimään ihmisyyttä ja löytämään sitä sielläkin, missä maailma ei tahtonut sitä nähdä eikä tunnustaa sitä olevan. Tämä ehtymätön rakkautesi on suurin lahja, minkä kansallesi annoit; sinä teossa toteutit tuota suurinta ikuista käskyä; rakasta lähimmäistäsi.”

Minna – Listen on Youtube

Reviews

A piece full of contrast an humour. The will power of Minna Canth became obvious in the almost manically energetic music in Cecilia Damström’s piano quintet
-Anna Pulkkis, Hufvudstadsbladet 21.8.2017

Beställningsverket Minna – Kuvia Minna Canthin elämästä (Bilder ur Minna Canths liv) är Cecilia Damströms första pianokvintett. Det 25 minuter långa verket består av fyra satser (Begynnelsen, Uppehållet, Viljan, Minnet) som inspirerats av skeden i författaren och jämlikhetskämpen Canths (1844–1897) liv. Utgångspunkten har varit fruktbar och musiken är både inspirerad och inspirerande.
I alla fall kom Canths viljestyrka tydligt fram i den starka och nästan maniskt energiska musiken. Damström kan även skapa kontraster, som i den fina andra satsen där stråkarna spelade fragila melodier mot pianots låga toner. Verket är inte heller utan humor: tredje satsens sordinerade perpetuum mobile-textur förde mungiporna uppåt.

Stråkarna behandlas mest som en homogen grupp, med violinsolot i slutet som ett vackert undantag, och den mångsidiga pianostämman innehåller även toner som spelas direkt på pianots strängar. Dessutom sjöng musikerna som en änglakör och visslade flerstämmigt (en föredömlig prestation). Det där med visslandet var speciellt fyndigt, som en emanciperad gest: tack Minna, vi kan vissla obekymrat!

– Anna Pulkkis, Hufvudstadsbladet 21.8.2017

MINNA – PIANO QUINTET NO. 1

Program note

Reviews

Performances