Infirmus

“Pidän rajusta musiikkista. Haluan musiikillani ottaa kantaa, vaikuttaa ihmisiin.”

Cecilia Damströmin sanat käyvät taiteellisesta credosta. Hän ei säveltäjänä vetäydy absoluuttisen musiikin norsunluutorniin, ei kätke ajatuksiaan ja ihanteitaan kuulijoilta. Monissa hänen teoksissaan on lähtökohtana jokin konkreettinen kysymys tai ajankohtainen ongelmanasettelu, esimerkiksi pakolaisuus (Tundo 2016/18 ja “vuoden lastenoopperaksi” valittu Dumma kungen 2017), naisten historia (kamariyhtyeteokset Minna 2017, Aino 2018 ja Helene 2020), “ekofemistiset kysymykset” (Kansallisoopperan tilaamaa lastenooppera Djurens planet 2018) ja ilmastokysymykset (Requiem for our Earth naiskuorolle, elektroniikalle ja videolle 2019).

Damström on opiskellut sävellystä Tampereella mm. Hannu Pohjannoron johdolla ja jatkanut niitä Malmössä Luca Francesconin oppilaana. Hän on luomisvoimainen ja useissa kilpailuissa palkittu säveltäjä, jonka monipuolisesti eri kokoonpanoja käsittävä tuotanto on kasvanut jo suunnilleen 80 opusnumeroidun teoksen laajuiseksi.

Jousiorkesteriteos Infirmus on vuodelta 2015. Latinankielinen otsikko tarkoittaa “sairautta” tai “heikkoutta”, ja sen mukaisesti teos liittyy erilaisiin kivun muotoihin, yhtä lailla pitkäaikaisiin kuin hetkellisiinkin. Damström lainaa Infirmuksessa kuoroteostaan Angor (2015), jossa pohditaan Psalmin 22 sanoin “Jumalani, Jumalani, miksi olet minut hylännyt?” Damström on omistanut teoksen “kaikille ihmisille ympäri maailmaa, jotka kärsivät parantumattomista sairauksista ja mitä voisi kuvailla ‘harvinaisiksi sairauksiksi’ tai tuntemattomiksi sairauksiksi kuten esimerkiksi krooninen Lymen borrelioosi”.

Infirmus (2015) allekirjoittaa Damströmin mieltymyksen “rajuun musiikkiin”. Teos maalaa esiin erilaisia tuntemuksia vaihtelevin mutta aina ilmaisuvoimaisin jousitekstuurein: ligetimäisesti kihiseviä ja eläviä sointikenttiä, viiltäviä korkeita ääniä, jyskyttäviä rytmiaiheita ja pienistä soluista kasvavia tekstuurien tihentymiä.

Teksti: Kimmo Korhonen.